Makumieltymykset kehittyvät vuosien varrella; harvan mielestä esimerkiksi ensisiemaisu kahvia oli herkullinen, silti olemme maailman eniten kahvia nauttiva kansa. Jotain siis on tapahtunut makumatkan varrella.

Makumieltymykset ovat sekä geneettisiä että opittuja

Meillä on luontainen mieltymys makeaan ja inho karvaaseen, koska näillä ominaisuuksilla hengissä pysyminen on ollut todennäköisempää aikana, jolloin maistamalla on selvinnyt, onko ruoka ravitsevaa vai tappavaa. Makean lisäksi myös mieltymys happamaan ja herkkyys karvaudelle vaihtelee perimän mukaan. Henkilöillä, jotka maistavat vahvasti karvaan, saattaa olla geneettisesti muita hankalampaa kokea salaattiannos herkulliseksi (tästäkö kumpuaa hokema ”terveellinen ei voi olla hyvää”). 

Peritty makupaletti ei ole vakio, opimme uusiin makuihin koko elämän ajan. Lapsuudessa opitut maut kantavat usein läpi elämän, siksi lapsille on erityisen tärkeää tarjota monipuolisesti erilaisia ruokia. Seikkailuja makujen maailmassa voi jatkaa läpi elämän: toistuvien maistamiskertojen tiedetään auttavan uusien makujen pariin (ei aina, itse kamppailen tuoreen korianterin kanssa vielä useiden vuosien maistamiskertojen jälkeen). Matkaan voi tulla mutkia mm. aversioiden muodossa (satut maistamaan silakkaa oksennustaudin aikaan ja yhdistät jatkossa silakan mahahappoihin, etkä halua syödä sitä enää koskaan, tai ainakaan todella pitkään aikaan - koettu sekin). 

Terveysnäkökulmasta maku kulminoituu usein makeaan ja suolaiseen, mutta näitä makuja täydentävät kolme muuta perusmakua: karvas, hapan ja umami. Tähän viiden perusmaun palettiin kannattaa tukeutua silloin, jos ruoka tuntuu olevan mautonta. Sen sijaan, että ensimmäiseksi tarttuisi suolapurkkiin, kannattaa makua rakentaa kerroksittain: hapan korostaa suolaisuutta, makea pyöristää happamuutta ja karvautta ja umami sitoo maut yhteen. Hyvä esimerkki tällaisesta makujen sopusointuisesta sinfoniasta on tomaatti-mozzarellasalaatti tai makkara ketsupilla (todellakin)! 

Harjoittele ja toista

Maku ei kerro, onko ruoka terveellistä vai epäterveellistä. Maku on yksilöllinen kokemus, jossa yhdistyvät perimä, kokemus ja ympäristö. Makumieltymystä voi onneksi treenata. Kuten muussakin treenissä, tavoitteellinen harjoittelu tekee mestarin. Jos omalla kohdalla tuntuu, ettei terveellinen maistu hyvälle, voi makutreenin aloittaa liikesarjalla:

1. Lämmittele makulihakset syömällä jotain tuttua, hyvänmakuista ruokaa
2. Varaa sopivat välineet valmiiksi ja säädä ympäristö: kata kauniisti, säädä valaistus, hanki hyvää seuraa, jos mahdollista
3. Maista uutta ruokaa
4. Jäähdyttele ja analysoi miltä ruoka maistui, jos tajuntasi ei räjähtänyt, mieti sopisiko se jonkun toisen ruuan pariksi
5. Toista

Makuasioista ei ehkä edelleenkään kannata kiistellä, mutta kehittyä niissä voi. Antoisia elämän kestäviä makutreenejä!

Soile Käkönen
HKScanin ravitsemusasiantuntija